Kvalöya

Satoihan siellä. Joka päivä.

Saaren boulderoinnin määrä ja laatu tulivat hieman yllätyksenä. Hyvää kiipeilyä helpoilla lähiksillä tuntui löytyvän jopa helpommin kuin esim Lofooteilla.

Pakko sitä oli kokeilla oikeaakin kiipeilyä kun oli koko kevät oli uhottu. Pelkkä nousu Hollenderanin mökille oli spektaakkeli, jota boulderapina muistelee kauhulla lopun ikäänsä.

 

 

 

 

Reitiksi valittiin Baugenin Stjernedans. Etelä-seinällä puhaltava jäätävä tuuli sai meidät kuitenkin pysymään itä-seinän reiteillä. Huono valinta sikäli että,  Baugenin itäpuoli on melko rikkonaista ja hyllykästä. Kuvan pätkä taisi olla niitä harvoja kohtia joissa kiipeilystä jopa nautti.

Kaiken kaikkiaan kylmä ja pelottava kokemus. Ei nyt ehkä ihan vielä lähde trädiräkki myyntiin mutta seuraava reissu suuntautuu todennäköisesti jonnekin missä on lämmintä ja reittien pituus maksimissaan kuusi metriä.

Kesää ja syksyn satoa

Kuvia kiven ja pädin välistä

Jo pari kuukautta pelkkää erroria näyttänyt Nikonin runko tuli vaihdettua viimein uuteen joten lienee aika laittaa tännekin taas jotain. Nämä kuvat Mylliksseltä.

Kuva: A. Laatikainen

Anssi palaamassa maan kamaralle hiplattuaan hetken Koopan toppiotetta. Lähellä kävi mutta ei skumppaa... paitsi hetkeä myöhemmin Inuiitista.

Vaasan veri vetää itään

Lienee aika herätellä taas tätäkin blogia kesäunilta. Toivon mukaan syyskelit tuovat mukanaan sen verran kiipeilyllisiä onnistumisia, että malttaa välillä tarttua kameraankin. Nämä kuvat taas vaihteeksi Hurissalosta.

Huris

Hurispäivän saldo tiivistettynä: Itselläni Kreskianossa däppi ja verinen sormenpää ja kolmetoista reikää kämmenessä ja rystysissä. Orpheukseen onnistunut nousu. Siivisen Markolla Kreskianoon onnistunut nousu ja verinen sormenpää. Orpheukseen Marko kehitteli pygmibetan mutta nousua odotellaan vielä. Sampsa tikkasi viimein Hämeentien. Scrub-bullilla käytiin taas toteamassa, että on se ainakin vaikeampi kuin mikään pääalueen 7c+. Kukaan seurueesta ei onnistunut tekemään kaikkia muuveja...



Kuva: Marko Siivinen

Kaudenavaus

Kevätkausi avattiin perinteisesti pääsiäisenä Vaasassa. Tai no, tulihan tuolla Angelniemessä käytyä jo muutama viikko sitten mutta keli oli sen verran arktinen, että käteen ei jäänyt kuin into jatkaa vielä sisäkautta. Sundomin hangilla sen sijaan aurinko lämmitti jo varsin mukavasti ja kiipeilyn tuoksinassa intouduttiin jopa heittäytymään t-paitasilleen.
Pontus esitteli Sundomiin viime vuonna putsattua sektoria, josta löytyy ainakin yksi viiden tähden reitti, MarttiServomaisella kivenlaadulla siunattu Pilates (7b/+). Ainakin kyseinen reitti kannattaa käydä kiipeämässä pois, sillä alue voi hyvinkin olla pian jyrän alla... Myös Rajapyykkikiveä voin suositella.

Pilates. Tuohon isompaan kiveen voisi saada komean linjan.
Melko kuumottava alastulo tosin...


Joku poikkari siellä taempana

Pilates

Saaressa taas

Anssi avaa tilin Game overilla

Björn ja Pop the Glock

Dagon raivoaa Fågelbergetissä...

...mutta me emme pelkää.

Uusien mestojen etsintä oli taas jokseenkin tuloksetonta, mutta jotain uutta saatiin sentään syntymään...

Åland Mist Husklintissä. Greidi jotain kutosta. Kevyt ja hävyttömän hieno.

Lännessä ja idässä

Isku Vaasaan kului tällä kertaa lähinnä uusien alueiden potentiaalin kartoituksessa. Ensin täytyi tosin käydä moikkaamassa vanhaa nemesistä Kolkin kivellä. Senegal Fastfoodin oikealla puolella oleva upeita muuveja sisältävä ja kutkuttavasti kahdeksannen greidin hujakoille sijoittuva voimapyllistys oli niin menossa jo viime kerralla mutta turpiin tuli taas. Lohdutukseksi sain sentään Uruk Haihin puhtaan nousun, kun viime kertaista suoritusta jäi tahraamaan harmillinen puudäpi. Myös Senegal Fastfoodin huitelin pariinkin kertaan toppiotteille asti. Toppausmuuveja tehdessä paino kuitenkin siirtyi aina jotenkin salakavalasti niskassa hengittävää puunrunkoa vasten ja se siitä sitten.

Ei se vaan pysy... Kuva on heinäkuulta mutta meininki oli taas sama eikä enää ainakaan kitkasta kiinni...

Tanjalla oli ykköstargettina Überhank, joka antoi vielä liian kovan vastuksen. Tappiomieliala taittui kuitenkin Bosonin istumalähdön (7b) mallikkaalla kiipeämisellä. Hymy oli leveä vaikka skumppaoikeudet ovat nyt entistä tiukemmassa.



Uudet alueet osoittautuivat hieman irtonaisesta kivenlaadusta huolimatta kehittämisen arvoisiksi ja pari matalampaa linjaa ehdittiin jo kiivetäkin. Kaikissa taisi greidi jäädä kutosen puolelle, mutta varsin laadukasta muuvittelua löytyy ja lisää syntyy kunhan Vaasaan/Vaasalaiset taas ehtii.

Päänaukoja

Keskenmeno. Reitistä olisi tullut vielä komiampi ja vaikeampi ellei yksi slouppereista olisi muuttunut putsauksen yhteydessä kahvaksi.

Boys are back in town

Tänä syksynä tuli käytyä myös viimein Mikkelin seudulla kiipeämässä. Ainakin Hurissalo tarjoaa mukavan läjän parasta boulderointia mitä on missään vastaan tullut. Suorituksista mainittakoon ainakin Sisun suklaa ja upea Hämeentie jonka kiipeäminen yön pimeydessä kevyessä vesisateessa antoi yhtä hyvät säväykset kuin Stoned monkey aikoinaan. Cresciano otti hyvin niukan voiton ja Scrubbull assis vetelikin sitten jo avarilla molemmille poskille.

Uusien kivien etsintä Koikkalan suunnalla osoittautui jokseenkin tuloksettomaksi mutta ilmeisesti muilla retkikunnilla on ollut parempaa onnea ja tulevaisuudessa taitaa auton nokka kääntyä yhä useammin lännen sijasta itään.

Sampsa taistelee yltyvää vesisadetta vastaan Hämeentiellä.

Kesäsuomi

Tanja esittelee voimainsa mahtia Überhänkillä.
Ens kerralla menee...

Yöpilviä Keski-Suomessa

O-P huhuilee

Roadtrip

Lofootit

Rovaniemi



Vaasa